Nyt tuijotetaan seinää, sitä mitä muut ei nää

Perjantaina tosiaan suuntasin sinne Heidin luokse. Ilta meni rattoisasti siinä juoruten ja katellen älyvapaata elokuvaa (Miss March). Tarkoitus oli käydä aikaisin nukkumaan, mut miten kävikään ? No okei, Heidi nukahti vissii pikkasen jälkeen 10, itellä se meni lähemmäs yhtä. En vaan saanu unta. Kello tikitti liian kovaa, huoneessa oli liian kuuma jne.

Lauantai:

Junamatkojen kuunnelluin biisi: Klamydia - Perselasti

Toista sijaa piti Erotic - Max don't have sex with your ex

Kolmanen sijan jakoi Klamydia - Pienen pojan elämää ja Pilke silmäkulmassa

Lähtö aivan liian aikaisella junnalla. Ainankin heräämisen kannalta ajateltuna

Pakolliset random kuvat junassa. Heidin ottamina.

Sekä hänen halu leikkiä kamerani muokkaa-toiminnolla.
 

Melkein heti perille päästyä, oli pakko suunnata kohti mäkkäriä, molemmilla oli jo karmee nälkä junassa. Ja perillähän oltiin siinä ennen yhtätoista muistaakseen. Tosin, ennen lounasta pyörähdettiin Gina Tricossa ostamassa Heidin siskolle sieltä sellainen kiva kaulakorukello. Ja näin ite siellä kivoja paitoja MUTTA, en halunnu mennä ees lähempää tuttavuutta tekemään niiden kanssa. Boikotoin kyseistä liikettä, en haluu ostaa sieltä mitään.

Pakollinen Kamppi kuva.

Ja tähän väliin haluun kertoo jotain, mikä osaltani oli pilaamassa koko reissun. Puuterirasian pohjassa oli tarrahälytin, joka oli alkanut taas 'toimimaan'. Se herätti mielenkiintoisia tilanteita monessa kaupassa, niin mennessä kuin postuessakin. Mic Macin myyjä oli kyllä enkeli, kun se vaikutti ainoalta joka halusi tietää mikä se on. Se kertoi niistä tarrahälyttimistä, ja siitä, kuinka se joskus taas alkavat toimimaan. Siellä ollessa en kuitenkaan muistanut kyseistä puuterirasiaa laukussani. Muistin sen vasta myöhemmin, revin siitä pohjasta sitten kaikki laput pois. Ja tsädääm, piippailu lakkasi :) Mutta kuitenkin, jokaiseen kauppaan mennessä oli pelko, jos se taas hälyttää.

Kampin Ravintola Johto Cafe oli todellinen pettymys. Heidin cappucchino oli pahaa molempien mielestä. Ja oma minttusuklaakaakaoni oli kanssa ihan mautonta, tuntui ettei kaakaota ole ollenkaan.

Oon pettynyt VR:n konnareihin. Miksei niilläkin voisi olla tuollaiset hienot työvaatteet ?

 

Kotiin matkustellessa, Heidi kertoi mikä kaikki  hänen mielestä meni pieleen reissussa.

- mäkkärin vessaan ei päästy

- hän ei löytänyt housuja, vaikka niiden perässä sinne oikeastaan lähettiin

- ja yhteen kauppaan jäi eräs hieno lohikäärme "taso"

- eikä matkalla hän nähnyt yhtään hyvännäköistä miestä

Viimeinen pyyhittiin yli, koska hän näki hyvännäköisen miehen junassa. Ja se vielä puhui hänelle. Ja Heidin mielestä se mies ja sen juttelu kumosi nuo kaikki edelliset harmitukset.

Esittelen teille varmaan huomenna sitten ne säälittävät ostokset ja jotain muuta uutta :)